Mihin voi luottaa? Mihin voi turvata?
Ei ihmisellä ole pysyvää turvaa
ei ihmisellä, eikä millään muullakaan olevalla, elävällä
ei pysyvää asuinsijaa, ei pysyvää olomuotoa
ei paljoa voimaa, ei pysyvää nuoruutta.
Kaikki on katoavaista, haurasta
kaikki valuu käsistä, vääjäämättä kuin aika
sormien välistä
Ainoa mikä voi kestää on usko
sokea, horjumaton, päättäväinen
vakaumus ja luottamus
usko ikuiseen aamunkoittoon
usko lempeisiin tuuliin
luottamus ymmärrykseen, oivallukseen
hyväksytyksi tulemiseen, yhteyteen
olemassa olon oikeuteen
silloinkin kun emme koe yhteyttä,
silloinkin kun emme näe aamunkoittoa
ehkä näemme lempeän yön
koemme tuulen, jonkinlaisen
ehkä koemme hyvyyden
joka ottaa muotonsa ikuisissa sanoissa,
ja ihmisen kautta
mutta on lähtöisin ajattomuudesta
aineettomuudesta
kaiken olevaisen tuolta puolen
lopulta
kaikki on hyvin yksinkertaista,
ja itsestään selvää.
