Mikä kestää?

Mihin voi luottaa? Mihin voi turvata?

Ei ihmisellä ole pysyvää turvaa

ei ihmisellä, eikä millään muullakaan olevalla, elävällä

ei pysyvää asuinsijaa, ei pysyvää olomuotoa

ei paljoa voimaa, ei pysyvää nuoruutta.

Kaikki on katoavaista, haurasta

kaikki valuu käsistä, vääjäämättä kuin aika

sormien välistä

Ainoa mikä voi kestää on usko

sokea, horjumaton, päättäväinen

vakaumus ja luottamus

usko ikuiseen aamunkoittoon

usko lempeisiin tuuliin

luottamus ymmärrykseen, oivallukseen

hyväksytyksi tulemiseen, yhteyteen

olemassa olon oikeuteen

silloinkin kun emme koe yhteyttä,

silloinkin kun emme näe aamunkoittoa

ehkä näemme lempeän yön

koemme tuulen, jonkinlaisen

ehkä koemme hyvyyden

joka ottaa muotonsa ikuisissa sanoissa,

ja ihmisen kautta

mutta on lähtöisin ajattomuudesta

aineettomuudesta

kaiken olevaisen tuolta puolen

lopulta

kaikki on hyvin yksinkertaista,

ja itsestään selvää.