Terveisenä vaellukselta Utsjoen vaaroilla 2-5.8.
Ikiaikaista taivasta, ilmaa,
jäkälää, varpuja, suon tuoksua
vanhaa kiveä, muinaista kalliota,
polku, kuin kulkisin ajassa
katselen ajallista ulottuvuutta
aikaa yli vuosien, vuosisatojen
tuhanten, miljoonien ja miljardien
tämän hiljaisen maiseman yllä
Maailma muuttuu, koko ajan:
erilaisia aikoja, ilmastoja, jääkausia,
lämpimiä aikoja, korkeita merenpintoja
mannerten liikkeitä, poimuvuoristoja
evoluutiota, uusia lajeja, sukupuuttoja
elämän kehitysvaiheita, aineen olomuotoja
hiilen kiertoa, merivirtoja,
jatkuvaa suurta muutosta
Tässä palapelissä kaikki palat
vaikuttavat toisiinsa, reagoivat, sopeutuvat
ne ovat aina yhteensopivat
saumattomasti, ne määräävät
toinen toistensa olemassa oloa,
muotoa ja määrää, toistensa muutosta
Menneistä ajoista avautuu näkymä
myös nykyiseen, ja tulevaan
ja ihmisen osaan aikojen saatossa
Se on pelottava
Lähes kaiken jo olemme itsellemme omineet
ottaneet käyttöön, vanginneet ja valjastaneet,
me kansoitamme, muokkaamme, rakennamme,
luulemme hallitsevamme kaikkea,
ja hallitsemmekin, tavallaan
Osaamme tuhota, ja olemme jo tuhonneet
monia monia lajeja, niiden elinmahdollisuuksia
ajattelematta, ymmärtämättä seurauksia.
Peilaten menneisyyttä tulevaan
näemme että ei mikään ole pysyvää
ei vuoret, ei ilmakehä, ei lajit
ei ihmsen maailma, ei ihminen itsekään
ne tulevat muuttumaan, ehkä katoamaan
ehkä korvautumaan jollakin toisella
